Yksi mun suosikkiartikkeleista on Harward Business Review:n Why leadership training fails. Ensimmäisen kerran tätä lukiessani otsalle kihosi kylmä hiki, sillä tekstin aloitus oli valkulle suora lekan isku päähän.
"Corporations are victims of the great training robbery."
Ihan hirveästi tämä ei jättänyt jossiteltavaa. Moni valmennus on tehotonta. Ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän olin samaa mieltä. Osittain myös siksi, että valmentajat saivat tässä artikkelissa synninpäästön. Syy on enemmän vastaanottavassa päässä; organisaatioissa ja valmennettavissa.
Ryhmässä toteutetuissa esihenkilövalmennuksissa on aina mukana heitä, jotka eivät syystä tai toisesta panosta omaan kehittymiseensä. Näiden kohdalla kyse on usein ihan ajanhaaskauksesta. Istutaan mukana, kun on kerran käsketty, tehdään treenit vasemmalla kädellä ja lopuksi todetaan, et olihan tää ihan ok. Miksi näin? Osa ei koe tarvetta kehittyä, osa ei pidä valmentajista tai valmennuksesta ja siksi äänestää jaloillaan. Silti tosi usein syynä on se, että orgaisaatiossa ei ole aikaa johtamisen kehittämiseen. Eletään uskossa, että kaikki kehittäminen tapahtuu valmennuslaboratoriossa ja arki sitten muuttuu itsestään valmennuspäivän seurauksena. Sorry, mutta ei muutu.
Muutos edellyttää treeniä
Onnistunut johtamisen kehittäminen edellyttää aina poikkeuksetta käytännön treeniä. Happotestiä, jossa uudenlaista ajattelua ja toimintamallia testataan ja kehitetään aidoissa olosuhteissa. Muutosta ei siis synny, ellei uusia ajatuksia ja työkaluja viedä arkeen. Testata, sovelleta ja oteta lopulta käyttöön.
Hienoimpia hetkiä ovat valkkuna olleet ne, joissa valmennettava on oikeasti käyttänyt aikaa ja energiaa muutoksen tekemiseen. Palautteet ovat olleet usein kahdenlaisia: a) vaikeaa, mutta jatkan ja b) huomasin heti muutoksia tiimissä/tiimiläiset innoistuivat/antoivat hyvää palautetta tms. Lopputulos molemmissa on tavallisesti ollut myönteinen: itselle vapautuu enemmän aikaa johtaa (tai keskittyä muihin omiin tehtäviin), johdettavat ovat tyytyväisempiä, tiimin ilmapiiri on kehittynyt tai toiminta on tavoitteellisempaa ja tuloksellisempaa aiempaan verrattuna.
Eli kun seuraavaksi teillä järjestetään valmennusta, huolehtikaa, että teillä on myös aikaa muutokselle. Ja jos valmentaja ei muista kysyä, kertokaa hänelle, mitä tavoittelette valmennuksella / mitä sillä halutaan saada aikaan. Muistakaa, että tavoite on aina suurempi kuin valmennus. Se antaa välineet, innon ja kontekstin muutoksen läpiviennille. Muutos syntyy lopulta valmennettavien sitoutumisesta ja teoista.
-Peter
Erinomaista kirjoittelua, lomaltaherättävää 😉 Olen miettinyt omissa valmennuksissani eritoten sitä, millä keinoin innostan ne, jotka ovat tulleet istumaan - joko koneen ääreen tai paikanpäälle. Keinoja löytyy, mutta ketään ei voi innostaa pitkällä tähtäimellä (ainakaan) yhdessä valmennuskerrassa, vaan sisäinen oma motivaatio ja sitoutuminen muutokseen/uuden oppimiseen on se, jonka avulla asiat lopulta etenevät.